Kun vuodatus.net ei eilen suostunut minulle avautumaan (eikä näemmä muillekaan, ihan ymmärrettäviä tällaiset ongelmat toki ovat), koin yllätyksekseni niin pahoja vierotusoireita, että muutaman tunnin kiemurreltuani menin avaamaan uuden blogin bloggeriin. Kun nyt tuon vaivan näin jo ja kun siellä on kuvatilaakin vähän enemmän käytössä, muutan ainakin toistaiseksi sinne. Täytyy nyt sitten katsoa, miten nämä pelittävät ja tehdä lopulliset johtopäätökset sen perusteella. Molemmilla kun tuntuisi olevan puolensa. Eli uuden postaukset löytyvät ainakin lähitulevaisuudessa täältä: http://www.zininen.blogspot.com/.

Nyt minun suosikkiblogilistani on tainnut ylittää kriittisen massan tai sitten ihmiset ovat intoutuneet päivittämään blogejaan entistä ahkerammin. Niin tai näin, ongelmani on nyt se, että en ehtisi a) neulomaan ja b) päivittämään omaa blogia, kun kaikki vapaahetket uppoaisivat helposti muiden blogien lukemiseen. Koska suurin osa seuraamistani blogeista on neuleblogeja, tästä seuraa myös se ongelma, että vaikka miten haluaisin osallistua Kultaisen kudinpuikon äänestykseen, en millään osaa päättää, mikä olisi mielestäni paras kussakin kategoriassa. Niitä blogeja kun on niin paljon ja monet niistä ovat niin mahdottoman hyviä ja mukavia seurata - ja niin monet blogaajista ovat niin mahdottoman tuotteliaita (ihan vain hieman vihertäen :). Eikös tässä vielä ole pari päivää aikaa, joten täytyy vielä miettiä, jos sitä osaisi joitakin sieltä poimia, mutta joka tapauksessa haluan esittää tässä julkisen ja kollektiivisen kiitoksen kaikille niille ihanille blogaajille, jotka ahkerasti neulovat ja kirjoittavat ja repäisevät minut aina hetkeksi irti omasta arkitodellisuudestani! :)

Pikkuneiti oli eilen hieman haastavalla tuulella (töissä olemme lanseeranneet sanan haastava merkitsemään vaikeaa, erittäin vaikeaa tai yleensä lähes mahdotonta ;), joten vain vaaleansininen villatakki eteni muutaman kerroksen. Neiti on päässyt jo kohtuullisen hyvään rytmiin, mutta poikkeushan vahvistaa aina säännön. Eli eilen ei menty viimeisille, lyhyille päiväunille millään, vaikka väsytti ihan selvästi. No, sehän tarkoitti sitten sitä, että iltauni tuli jo noin 1,5 tuntia normaalia aiemmin. Tai niin me luulimme... Tyttö vetäisi sitten siinä sen normaalin lyhyen päiväunen verran eli vajaan tunnin ja sitten tikkana pystyyn. Pitkän viihdytysputken ja väsytystaistelun jälkeen uni korjasi pikkuneidin sitten yhdentoista aikaan, vaikka silloinkin vanhemmat taisivat olla jo uupuneempia kuin pikkupomo :)

Jaaha, nyt on taas 40 minuuttia uinuttu ja makuuhuoneesta kuuluu "höpötystä", täytyy mennä seurustelemaan...

Mikähän ihme näissä vuodatus-blogeissa on ollut, kun haamupäivityksiä näkyy todella monella suosikkilistalaisellani ja välillä sivuille ei pääse ollenkaan. Kauhiata tällaiselle koukkuuntuneelle ;)

Huovutettava hattu on nyt siinä vaiheessa, että pitäisi alkaa kavennella. Vaan lankapa loppui kesken. Jos olisin vähänkään ajatellut, en olisi edes kuvitellut, että lanka riittäisi. Koska haluan yksivärisen mustan myssyn enkä uskalla lähteä sekoittelemaan Fritidsiä ja Huopasta, hattu saa nyt odottaa lauantain shoppausreissua, vaikka nyt jos koskaan myssylle olisi käyttöä. Tosin pikkuneidin kanssa emme kyllä tuollaisella pakkasella ja viimalla edes kävelylle uskaltaudu. Tänään oli yksi pakkomeno, tosin autokyydillä, mutta olisitten nähneet pienen Michelin-akan, kun äiti puki päälle niin monta kerrosta, ettei toinen varmasti palellu - järkyttävä homma autolle ja autosta siirtymistä varten ;)

Kun myssy joutui jäähylle, tartuin pitkästä aikaa pikkuneidin peitontekeleeseen. Jotenkin tällä hetkellä tuntuu, että sillekin voi olla vielä tänä talvena käyttöä. En kuitenkaan ole saanut vielä edes toista Huopas-kerää tuhottua, kaapissa odottaa vielä kolme, sillä täydensin varastoani tältä osin, kuten suunnittelin. Kolmen kerän peitosta olisi varmaan tullut ihan liian pieni.

Neulejakku on edennyt vain pari hassua kerrosta, enimmäkseen olen taas ihaillut lankaa ja neulosta :) Tosin täällä oli puhetta vartalonympärysmitasta ja aloin huolestua, että mahdoinkohan kuitenkin valita liian suuren koon. Tekeillä oleva takakappale ainakin näyttää kovin leveältä enkä kuitenkaan haluaisi mitään säkkiä tehdä. Täytyypä mittailla, laskeskella ja pähkiä nyt, kun valmista on vasta niin vähän, ettei purkaminen vielä ihan kauheasti harmita.

Olin tuossa jo niin väsynyt, että meinasin mennä nukkumaan, mutta jäinkin katsomaan kolmosen urheilu-uutisia. Kuten tyypillistä, sitten ei väsyttänyt enää lainkaan. Niinpä ajattelin vielä miettiä omituisuuksiani eli vastailla Amelien ja Raisan haasteeseen :) Suosikkilistallani on kymmeniä blogeja ja niin moni tuntuu jo tähän vastanneen, etten muista suoralta kädeltä ketään, joka ei olisi, joten jos SINÄ et ole tähän vastannut vielä, tee se ja kerro minulle - jos tahdot ;)

Eli tarkoituksena oli listata viisi omituista tapaa. Valinta on vaikeaa, koska tarkemmin ajatellen minulla on aika paljon outoja tapoja. Tässä satunnainen valikoima.

1) Vihaan yleisiä vessoja. Tämä liittyy osittain jonkinasteiseen bakteerikammoisuuteeni. Pyrin välttämään kaikkea (ainakin suoraa) kosketusta kaikkiin potentiaalisesti likaisiin osiin, ja tarkoitan siis todellakin kaikkiin. Jos ovea ei saa esimerkiksi työntämällä auki, käytän mahdollisuuksien mukaan takin hihaa tai muuta vastaavaa käden ja kahvan välissä. Ja kädet pesen luonnollisestikin VARSIN huolellisesti.

2) Neuroosit. Illalla, kun menen nukkumaan, tarkistan ainakin kerran, että ovi on lukossa (silmämääräinen tarkastus ei riitä, sitä pitää nykiä myös) ja uuni, levyt ja muut vastaavat sähkölaitteet pois päältä. Kotoa lähtiessä pitää tarkistaa sama, ovi luonnollisesti taas nykimällä. Joskus töihin lähtiessä olen palannut ulkoa asti tarkastamaan, laitoinko oven kiinni, tätä onneksi on sattunut vain pari kertaa. Kerran elokuvissa olin ihan varma, että olin jättänyt auton oven auki, en sentään palannut tarkastamaan, mutta en pystynyt oikein kunnolla keskittymään elokuvaan. Taudinkuvaan kuuluu, että en ole unohtanut mitään edellämainituista (ainakaan vielä), mutta olen kyllä vähän harvapäinen joskus, joten pelkään joku päivä unohtavani itseni jonnekin.

3) Vaikka en muuten ole todellakaan mikään järjestyksen ihminen, vaatteiden pitää olla kaapissa tietyllä tapaa: neulepuserot omalla hyllyllään, sukat omassa korissaan ja sukkahousut toisessa, hameet roikkumassa tietyllä kohtaa tankokaapissa.

4) Järjestys. Jotkut asiat vain pitää aina tehdä samassa järjestyksessä. Niin kuin aamulla: ensin pitää ottaa lääke ja juoda lasi huoneenlämmintä vettä (sitä vettä pitää aina olla lasissa tiskialtaan reunalla, se lasketaan hanasta kylmänä, mutta se lämpenee siinä - kerran jopa suutuin miehelle, kun tämä oli laittanut lasin tiskikoneeseen ja kaatanut veden viemäriin, sittemmin olen rauhoittunut ja järkevöitynyt ;), sitten käydä vessassa, sitten pestä hampaat jne.

5) En tiedä, miten outoa tämä on, mutta rakastan saunomista. Äitiyslomalla, ennen kuin lapsi syntyi, saatoin käydä saunassa päivällä useamman kerran viikossa. Voin muuten kertoa, ettei mitenkään aktivoinut synnytyksen käynnistymistä, kuten jotkut toivovat! Kiva löylytuoksu (terva tai eukalyptus) täydentää nautinnon.

Allekirjoitan myös monet muiden omituisuuksista, kuten hissi-irvistelyn, pyörittelen alati jumissa olevia hartioitani vaikka ohjausryhmän palaverissa, jos siltä tuntuu, vessapaperin suunta on TÄRKEÄ ja lapsen uniaika on omaa aikaa, no, joskus voin pyykätä tai tehdä jotain muuta pientä, ja mitähän kaikkia niitä olikaan. Ehkä olen sitten tosi kummallinen tai sitten en kuitenkaan niin kovin kummallinen, luultavimmin kuitenkin jotain siltä väliltä :)

Koska niin moni muukin on testannut itsensä ja koska halusin myös kokeilla tämän liittämistä ;) Siksi tällainen pieni lisäpäivitys vielä.

Your Inner European is French!

Smart and sophisticated. You have the best of everything - at least, *you* think so.

Taitaa pitää paikkansa - ainakin tuo loppu ;)